Marjastuksen vaarat

Aattelin et oonko tekopyhä p****naama ja pistän tämän kuvan facebookkiin tekstillä "Metsäisen aamulenkin saalis, tulipahan samalla tehtyä kyykyt ja venytykset. On kyllä hyvää ja 0% lisättyjä säilöntäaineita". Oikein naurattaa pelkkä ajatus, minäpä kerron miten homma oikeasti meni.

Metsälenkillä kuljen mainioiden mustikka-apajien ohi ja sitten omatunto kolkuttelee, kun ostan mustikoita valmiiksi poimittuina kaupasta. Tänä aamuna sitten ajattelin olla super hyvä tyttöystävä ja käydä keräämässä itse mustikoita metsästä ja tehdä Ernolle mustikka puuroa aamupalaksi. Otin mukaan n.8dl juomatötsän ja ajattelin sen täyttyvän helposti. Menin sitten vanhaan tuttuun tapaan metsään ja voin kertoa, että se oli yhtä helvettiä. Marjastajia oli muitakin ja Lili yski tietysti jokaiselle ohikulkijalle joten lopuksi piti ottaa se piuhaan kiinni ja tempoa sitä mukana. Minua pisteli nokkoset, hyttyset, paarmat ja kusiaiset ja näidenkin huitomiseen tarvitsi yhden extra käden. Ja kaiken kukkuraksi koirien temmeltäessä metikössä Lili juoksi tötsäni yli ja kaatoi koko saaliini sammalien uumeniin. Ihan joskus, ihan vain joskus tekisi mieli kuristaa tuo koira. Jos joku joskus miettii "vihaakohan se Sonja omia koiriaan koskaan?" vastaus: kyllä.
Koko sekoilun lopputuloksena:
- 8 hyttysen puremaa
- 2 paarman puremaa
- 2 kusiaisen puremaa
- 1 punkki yrittäessä tarrautua kiinni minuun!
- 1 nokksen pisto
- satoja kirosanoja
- hermojen menetys
- 35 minuuttia hukattua aikaa elämästäni
- 2dl mustikkaa

Mietin siinä pois kävellessäni, että maksan enemmän kun mielelläni tästä touhusta jollekkin toiselle, kuhan vaan jumankeuta ei itse niitä tarvitse poimia. Taas ollaan yhden kokemuksen verran rikkaampia ja viisaampia.

Kuulumiset ja Herbalife experiment part 1

Noniin, nasta mesta ja täälä taas! Ja jos joku miettii niin se on Disneyn Alladin leffasta. You know, kun se henki tulee ulos sieltä lampusta ekaa kertaa.. Anywho! Aika hiljasta on ollut pitkään ja kerron syyn miksi.

#self-loath

Viime itsenäisyyspäivän tienoilla minulla meni tasapaino ja alkoi jatkuva kova huimaus. En päässyt edes kävelemään normaalisti, tipuin lattialle. Kauan sitä tutkittiin ja ravasin lääkäreillä, neurologeilla ja fysioterapeuteilla. Magneettikuvissakin tuli käytyä aivokasvaimen pelossa. Lopputuloksena oli, että minulla on yli liikkuva kaularanka ja kaulan rasittuessa lihas turpoaa ja tulehtuu tukkien hermoradat ja hieman verenkiertoa päähäni. Aiheuttaen rajun huimauksen ja asitiharhat. Yeah, not cool at all! Yli puoli vuotta sitten meni, etten saanut harrastaa liikuntaa, koska pienikin rasitus laukaisi huimauksen. Itsenäisyyspäivän tienoilla ennen sairaalaan joutumista niska ja kaula oli yli 2h huonossa asennossa pitkässä leikkauksessa ja tämä laukaisi kovan tulehdustilan lihakseen. Tästä siis kaikki alkoi. Toipumisessa meni piiiiitkään. Sairasloma oli joku 2vk ja töissä huimaili aika-ajoin tosi paljonkin. Mut siis yritä nyt olla käyttämä kaulaa normaalissa elämässä, c'mon. Yli puoli vuotta.. Pitkä aika, todella pitkä aika. Siinä sitten tuli syötyä entiseen tahtiin ja välillä vähän suruunkin kun vitutti ettei oma kroppa tottele. Sain tuona aikana kerrytettyä yli 11kg itselleni, wohoo! Nyt olisi sitten tarkoitus yrittää päästä niistä eroon ja palata takaisin terveellisempään ja aktiivisempaan elämään.

Olin tehnyt päätöksen, että kesäloman jälkeen alkaa uusi elämä. Niskan takia tosin otan hieman rennommin mitä haluaisin, joten ohjelmistossa on erilasta jumppaa. Ostin HeiaHeia kotijumppa ohjelman, jossa on nyt aluksi 2x vk rankempaa jumppaa ja 2x vk venytysharjoituksia. Aikaa harjoituksiin menee noin 40min- 1h. Näiden päälle on sitten tottakai vielä metsälenkit päivittäin koirien kanssa. Eli ei paha. Sain jumppa ohjeet nettiin ja paperilla ja minulla on kalenteri jota seuraan muuttuvien treeniohjelmien mukaan. Nyt vielä pitäisi saada Lilille agi ryhmä ja Namille toko ryhmä niin aktiivisuus osuus olisi hanskassa. Ollaan liitytty HSKH seuraan ja sielä on hyvät kentät harrastamiseen. Ollaankin jo muutaman kerran käyty touhuamassa, mutta motivaatio nousisi huomattavasti, jos olisi ohjaaja joka kertoisi miten treenata.

Sitten ruokavalio. Tämä on ehdottomasti stressaavin osuus omasta mielestäni, sillä rakastan ruokaa. Ja rakastan syömistä. Ja olen suklaa addikti, aika ajoin vosin myydä toisen käteni jos vain saisin suklaata.. Niinku oikeesti. Tiiättekö sen tunteen? No ette tietenkään, koska se ei ole normaalia! Eli vaikka aktiivisuus oliskin hanskassa, niin tämä terveellisesti syöminen on minulle iso haaste. Lähdin liikkeelle kotitekoisesta pirtelöstä aamulla ja illalla sekä päivällinen välissä. Kovina jumppapäivinä söin pienen välipalan.

My personal trainer filled with disgust

TREENAAMISEN ALOITUS OLI YHTÄ TUSKAA! Olin useaan otteeseen varma, että kuolen :D saatika se kipu ensimmäisten treenien jälkeen kun lihakset oli maitohapoilla.. Osana tähän vaikutti se, että tunsin oloni aina treenissä todella väsyneeksi. Se oli kamalaa. Mutta joo kyllä se tästä, vk3 lähtee huomenna käyntiin. Kiloja on lähtenyt kokonaiset kolme! Yay :3

Aiemmin tällä viikolla työkaverini Stinde kertoi minulle, että hän on menossa kuuntelemaan Herbalife tuote-esittelyä. Hän on kuullemma jo pitkään katsonut, että juon itsekkin pirteköitä ja vaikutan aktiiviselta tyypiltä joten minua voisi kiinnostaa Herbalife. Heillä on kuullemma kaikkia hyviä ja terveellisiä ateriankorvikkeita, proteiinipatukoita, palareita yms. Herbalife on toiminut jo 20vuotta Suomessa hyvin tuloksin. Minulla sattui olemaan illalla vapaata, joten why the fuck not? Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta. Plus tiedän siitä aika paljon, joten osaan haistaa myös kusetuksen :P Menin sitten töitten jälkeen kuuntelemaan luentoa Fredan Hyvinvointikeskukseen. Luennolla oli vaikka mitä, mutta eniten minua kiinnosti ravitsemus ja kuinka Herbalifen tuotteet toimivat. Vastaus on tässä:
Ihminen tarvitsee tietyn määrän rasvaa, hiilihydraattia (nopeita ja hitaita), proteiinia, kivennäisiä ja vitamiineja päivän aikana. Jotta keho toimisi optimaalisesti, tulisi noita aineita saada oikea määrä oikeassa suhteessa päivän aterioissa. Tällöin keho on tyydyttynyt ja et ole nälkäinen ja koet itsesi virkeäksi. Esim. jos syöt aamulla nopeaa sokeria, lässähdät jo iltapäivällä väsyneeksi koska energiataso tippuu kovaa huipulta alaspäin. Näitä perusjuttuja. You know. Herbalifen idea on ylläpitää kehon optimaalista kuntoa tarjoamalla sille ravintoaineita oikeassa suhteessa. Yksi pirtelö korvaa yhden aterian ja on sisällöltään optimaalinen ravintoaineiden suhteen ilman ylimääräistä energiaa (eli kaloreita). Kaikkea ruokaa ei kuitenkaan korvata ja valikoimasta löytyy myös erilaisia välipaloja yms. Tutesisällöstä ei löytynyt mitään epäilyttävää ja tuotteet vaikuttaisivat luonnollisesti tehdyiltä. Proteiinina on pääasiassa soijaproteiini ja hieman maitoproteiinia. Kaikki tuotteiden väitteet oli tieteelliseti testattu vuosikymmenien varrella.
Olin erittäin otettu ihmisten kokemuksista, osa oli käyttänyt 20vuotta ja osa vain 6vk mutta tuloksia oli jo. Kaikki jäsenet olivat hyvä kuntoisia, älyttömän energisiä ja iloisia, se oli jo semisti pelottavaa :D Luennolla painotettiin myös voimakkaasti, kuinka tärkeää veden juoti on sekä unen vaikuttamisesta hyvinvointiin ja lihomiseen. Pitää oikeasti skarpata noissakin.. Mietin, että olisiko tässä nyt vastaus ruokastressiini? Ei tarvitse enää ressata mitä saa syödä ja paljonko siinä on mitäkin. Olisi valmis aamu- ja iltapala sekä sallitut välipalat tarpeen mukaan (suklaisia, mmmm). Tarvitsisi vain itse valmistaa terveelinen päivällinen ja homma olisi paketissa. Olin kokonaisuudessaan niin vakuuttunut, että rupesin itse Herbalifen jällenmyyjäksi :)

Minulla on nyt kokeilussa F1 mansikka jauhe, jota olen hetken käyttänyt. Kokemukset tähän mennessä hyvät ja pitää nälkää :D Tätä jännäsin eniten. Treeni sujui pirteämmin, tosin voi olla vain kehityksen tulosta, mutta ainakaan negatiiviseti ei treenaamiseen vaikuttanut. Joten nyt on erittäin energinenja motivoitunut olo! Koen, että minulle on rakennettu valmis polku kuljettavaksi jotta voin saavuttaa paremman elämänlaadun. Loput on itsestä kiinni, kuinka hyvin pidän kiinni annetuista ohjeista ja treenistä ja kuljenko polkua eteenpäin tahdonvoimallani. Meillä kuitenkin on tässä elämässä vain yksi kroppa, olisi parempi pitää siitä hyvä huoli..

Sweat is fat crying!

Kova treeni, työ, koulu, sosialisointi, kotityöt, parisuhde ja eläimet ovat vetäneet tämän tytön aika piippuun ja tuloksena on kova flunssa.. Jouduin saikuttamaan töistä ja treenit jää kyllä väliin :/ Harmi, sillä olin juuri päässyt hyvään alkuun ja motivaatio kasvoi tulosten näkemisen jälkeen. Nyt vain lepoa ja muutaman päivän päästä aion kyllä olla jo terve! Kuulitkos kroppa, try to keep up!

Ensimmäisenä haluan kiittää kissojani suuresta tuesta treenini kanssa. Ne ovat jatkuvasti mukana toiminnassa: kannustamassa sohvalla, juomassa treenivettäni, nukkumassa treenipyyhkeelläni ja tietty kiehnää jaloissa kun koittaa pomppia ja potkia videon mukana -.- Tiedättekö sen fiiliksen kun naama on märkä ja kuivaa sen pyyhkeeseen, joka on täynnä eläimen karvoja? Yäk! Karvat tarrautuu naamaan ja kulkeutuu silmiin ja suuhun ja nenään ja hermo menee! Meitsin omat personal treinerit tuo omaa haastetta tähän :D

Lupasin tosiaan before ja after kuvia.. Tämä vaatii minulta aika paljon kun ne uskallan tänne laittaa, mutta here it goes! Eli 3 viikkoa lähes päivittäin olen treenannut tunnin ajan kotona. Joka ikiseen lihakseen sattuu ja kroppa alkaa muutenkin olla hieman eri mieltä tästä touhusta. Vasen olkapää ritisee ja oikeaan polveen on kertynyt jotain nestettä.. Se on hieman turvonnut.. Ok, aika paljonkin turvonnut,

Treenikalenteri tällä hetkellä

ehkä on ihan hyvä pitää muutaman päivän paussi. Kehitystä liikeratoihin ja toistoihin on tullut ja kunto alkaa palautua entiselleen. Tosin, jokapaikkaan sattuu koko ajan! :D Onneksi on noita Yoga XT päiviä, ne tuntuvat taivaalliselta kun pääsee venyttelemään kaikki kipeät lihakset. Tämä treeni on kyllä ottanut minulta kaiken energian ja ajan mitä on vain ollut jäljellä. Itkun, hien ja kivun kautta olen päässyt tähän. Ja siis en ole todellakaan luovuttamassa, takas tekeen ku kroppa jaksaa "There is no quitting in tapout!". Moni on kysellyt minulta tästä treenistä ja sanonut haluavansa kokeilla, mutta täytyy kyllä todeta ettei tämä ole ihan kaikkien juttu. Jotain vikaa minun päässäni täytyy olla, kun tällaisella raivolla vetää treeniä päivittäin. Jotenkin vaan jos jotain alottaa niin sitten se tehdään loppuun ja kun tehdään niin tehdään täysillä!
If winning was easy, losers would do it! Dah!

Edestä, tykkään kui "lovehandels" alkaa kadota

Takaa. Oh my.. mites noi tissit selässä.. Gotta get rid of those.

Sivusta. Tykkään kuinka mulle on ilmestyny olkapää ja takamus on noussu. Ja mites noi jalat, vatsasta puhumattakaan.

Kuokkavieraat jalostustarkastuksessa

"Vitsit ku vähän ujostuttaa"

"LOL ei enää! Velipoika on cool"

Ny ska vi tala om västgötaspetsen! Oltiin kuokkimassa länsigöötanmaanpystykorvien jalostustarkastuksessa, sillä Lilin kasvattaja oli sielä. Lilin siskopuoli "Hippu" Nordville Billberry sai jalostustarkastuksessa tulokseksi EH! Hyvä Hippu :) Hipun omistajilla on myös Lilin veli "Elmo" Nordville Eric Clapton ja Lili pääsi riehumaan veikan kanssa! Vitsit niillä meni lujaa. Aluksi Lili oli varautunut, niin kuin se on kaikkien muiden koirien kanssa, mutta ei mennyt kauaa kun sisarukset pistivät leikiksi. Tilaisuudessa oli paljon koiria ja ihmisiä ja mielestäni Lili pärjäsi siellä oikein hyvin, ihanan rohkea mäyräni<3 Lili alkaa muuten tunnistaa kohta nimekseen myös "mäyrä" sillä se on minun hellittelynimi sille.. Se näyttää ihan mäyrältä. Njoo, Lili ja Elmo veti rallia varmaan puoli tuntia putkeen, kyllä väsytti sitten kotimatkalla. Oli todella mukavaa, että Lili sai omankokoista ja ikäistä painiseuraa. Toki ne leikkii paljon Namin kanssa yms. mutta Nami aina voittaa ja nyt Elmon kanssa leikkiessä Lilin silmissä näkyi "voittajafiilistä". Harmittaa todella paljon, että näillä näkymin ei päästä pentutapaamiseen.. Olisi ollut niin hienoa nähdä koko pentue peuhaamassa yhdessä.

Eric Clapton & Eartha Kitt

Ja Lilin kouluttaminen menee nyt paremmin, tytön kanssa tehoo näköjään parhaiten väsytystaktiikka. Nykyään osataan jo odottaa lupaa ruokaan, ennenkö sen saa ottaa. Kovasti ollaan myös treenattu "seiso "istu" ja "maahan" ja sekin alkaa jo kohta luonnistua, fiksu likka! Hauskinta on kun koittaa jankata Lilille käskyjä niin Nami ilmestyy rinnalle tekemään liikkeet ykkösellä oikein. Pakkohan niitä molempia on silloin palkata :) 

Nordville Eartha Kitt 14vk

Treeniä treeniä treeniä

Meillä treenataan niin ihmisiä ja eläimiä! Tai siis ainkin yritetään. Namin kanssa vähän juostaan ja tottista ois kiva tehä mut ulkona on aika suolasta olla tähän vuodenaikaan. Meikä koittaa reenata kroppaansa ja Erno koittaa alottaa rankan salireenin taas. Kissat reenaa laihutuskuurilla ja Lilin kanssa reenataan ihan kaikkea.. Tai siis elämistä yleensä.

Lili on kyllä niin kovapäinen tyttö että huhhuh, voisin kuvitella, että tältä tuntuu kasvattaa teini-ikäistä lasta. Kaikkeen pitää kapinoida, eikä uskota mitään mitä sanotaan. Kaiken se kyllä oppii hirveän nopeasti ja on fiksu kun mikä, mutta se että haluaako neiti tehdä asioita on aivan eri juttu. Ja yleisin sana mitä nykyään käytän on "ei". Nytkin kun kirjoitan tätä se aukasi roskiksen ja kiskoi roskat ulos ja järsi niitä. Nyt se syö tuolinjalkaa.. Ja nyt lähti kissa.. On se ihana ja vika on minun opettamistaktiikoissa (olen vähitellen löytänyt oikean) eikä koirassa, mutta kyllä joskus pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen tulee tonninseteli ilme kasvoille. Nyt lähti lelukori paloiksi.

Sekalaisessa sakissa pysyi mukana myös meidän pystykorvat.

Ainakaan ujoksi tai araksi ei voi Lili typykkää sanoa. Oltiin viikonloppuna ystävillä Halloween bileissä ja sielä oli paljon ihmisiä ja ystäviemme kaksi lagotto koiraa. Aluksi Lili oli vähän varautunut uusien koirien suhteen ja piileskeli ihmisten jaloissa. Lopulta Lili jo koitti leikkiä uusien kavereiden kanssa. Nami oli oma normi chilli itsensä, tosin se sai yli innokkaan ihailijan toisesta uroksesta ja sai hätyttää sitä pois jatkuvasti kosiskelemasta. Kaikenkaikkiaan meni hyvin ja tuli hyvää sosiaalistamista pikkutytölle. BTW alkuperäinen asusuunnitelmani meni pieleen, kun en kerennyt hakea sitä ystävältäni. Backup pukuna kiskoin kamaa kaapista niskaan ja lainasin Lauralta rekvisiittaa. Lopputulos ok, olen joku.. J-pop-gootti-henkinen tyyppi, you know sellasia mitä kampin keskuksessa näkee.

Ollaan vietetty myös aika paljon aikaa pellolla peuhatessa. Lili saa juosta vapaana, mutta täytyy tehdä jänisten häätö keikka ensin ennenkö Namin voi päästää irti. Tässä pari kirmausvideota Nami kirmailee ja Lili vetää gööttihepulit. Nami on todella tottelevainen ja luotan siihen täysin PAITSI jos on riistasta kyse. Jos Namilla iskee riistavaisto päälle, ni sehän lähtee eikä sitä pysäytä mikään. Tästä syystä sitä ei voi pitää vapaana illalla ollenkaan, sillä täälä vilisee jäniksiä pimeällä n. 20m välein. Sitten ne puput ei edes pelkää mitään eikä lähde karkuun ennenkö olet metrin päässä. Arvaa vaan saako koira siitä hyvät kiksit lähteä jahtaamaan.

TapouT XT jatkuu ja koitan pysyä mukana kalenterissa! Aivan kamalaa se on ja joka paikkaan sattuu joka päivä, mutta tuloksia näkyy jo vähän "There is no quitting in tapout!".

Animals aside for a moment, TapouT XT experiences

Olen aikaisemmin harrastanut hieman enemmänkin liikuntaa: tehnyt 30day AB-challengen, käynyt salilla aktiivisesti, tehnyt kotijumppaa, pyöräillyt, juossut ja lenkkeillyt Namin kanssa. Nyt kuitenkin elokuussa kesäloman jälkeen olen päässyt repsahtamaan todella pahasti. Niinkun Flobber kinda pahasti. Kiloja on tullut lisää ainakin 5kg ja lihasmassa on kadonnut. Olen levännyt, löhönnyt ja syönyt: pizzaa, suklaata (ah; niin paljon suklaata),karkkia, jäätelöä, keksejä, sipsiä, dippiä, roskaruokaa (niin paljon erilaisia), pullaa, kakkua.. Oikeastaan mitä kaikkea moskaa ikinä kuvitellakkaan saattaa.. Lähes päivittäin! Siis elokuusta.. Päivittäin! Enkä ole liikkunut juuri ollenkaan (kävelyjä en laske tähän, koska niissä ei tule tappohiki). Aivan kauheaa myöntää, mutta kuten tiedätte tällä kahden ja puolen kk läskilaiskottelulla oli hintansa.

Olin siskolla käymässä reilu viikko sitten ja hän esitteli minulle tällaisen ohjelman kun TapouT XT. Treeni näytti hauskalta ja ajattelin itsekkin lähteä kokeilemaan sitä. Tässä esittely valmistaja sivuilta: TapouT XT

Lähdin tekemään ensimmäistä treeniä kalenterissa ja jaksoin 10min. Sitten en enää päässyt ylös asennoista.. Olin aivan hiessä ja hoin itsekseni WTF WTF WTF?! Noh, ajattelin jos tekisinkin vain lämmön 10min ja ultimate abs. Viimeksi kun tein 30day ab-challengen niin tein yli 300 vatsalihasta päivässä, tämän pitäisi olla helppoa eikö? 15 min vatsoja, menee helposti! Joo kato ku meni.. Läskilaiskottelun ansiosta luulin että kuolen siihen paikkaan! En saanut täysiä toistoja tehtyä ja liikeradoissa meinasi liikkeet jäädä 50%:in. Lopussa sain vain pari liikettä 25% liikeradalla. Yhteensä treeniä tuli vain 25min. Olin Aivan kuollut ja masentunut siitä, että millainen punkero minusta oli tullut. Kirosin Ernolle etten tee tätä enää ikinä!

Kolme seuraavaa päivää olin aivan rikki, minulla on hieman flunssaa päällä ja tuli kauheita yskänkohtauksia, vitsit ne sattui! Joka kerta kun yskäsin, tuntui, että vatsalihakset olisi revenneet pituusssuunnassa. Koitin olla yskimättä, mutta ne tuli vain väkisin ja yskin välillä kivusta voihkien, so sad :D No sitten toissapäivänä rupesi oikein ketuttamaan kunnolla, että kuinka pahaan kuntoon olen itseni päästänyt. Puin treenivaatteet uudestaan päälle ja lähdin tekemään Cross Core Combat treeniä. Koitin keskittyä liikeiden liikeratoihin ja tein niin nopeasti, kun itse pystyin. Hikoilin varmaan 3 litraa, mutta sain treenin tehtyä alusta loppuun! En tehnyt niin paljoa toistoja enkä niin hyvillä liikeradoilla, kun mitä ne taistelijat videossa, mutta sain kuitenkin sen räpiköityä läpi! Tästä tuli oikein hyvä fiilis ja ajattelin, että näitähän voisi aina silloin tällöin tehdä ja vähitellen saada kuntoa ja kroppaa takaisin.

Eilen olin taas aivan läjässä. Pääsin naamakirjan kautta juttelemaan ystäväni Lauran kanssa ja hän kertoi myös tehneensä TapouT treenejä ja vielä 60pv putkeen! Ja sen yli ja tavoite on se 90pv. Hän oli tehnyt blogin tästä ja motivoiduin hurjasti sitä luettuani. Hän ja hänen poikaystävänsä oli saanut huimia tuloksia 60pv aikana. Ajattelin, että se hypetys noissa videoissa on joku jenkkishow, mutta jos Laura on pystynyt siihen niin ehkä minäkin pystyn. Niin moni muukin tuttuni tuntuu nyt tekevän tätä treeniä, joten kyllä minäkin siihen pystyn! Jokapaikkaan sattui, mutta tein silti Strength&Force Upper + Ultimate Abs- treenin. Onneksi näissä eri treeneissä käytetään aika paljon eri lihaksia kun edellisessä, sillä edellisen päivän treeni sattui aika himputin paljon vatsoissa. Nyt kuitenkin sain jo tehtyä vatsojakin paremmin kun ed. kerralla, sain tästä heti hieman motivaatiota.

Tänään oli vuorossa Plyo XT, se oli kamalaa.. Siis aivan kamalaa. 10min jälkeen aloin hyytyä aivan kunnolla ja puolessavälissä en saanut enää henkeä ja jouduin paniikkiin. Jalat ei enää liikkuneet niin kuin halusin ja meinasin pyörtyä. Otin pienen tauon ja itku siinä tuli kun epätoivo iski. Olen tehnyt 6pv työviikon ja tässä on lähemmäs 50 työtuntia takana plus klinikkaeläintenhoitaja koulutushommat kotona tehtävänä ja pennun kanssa sekoilu kotona sekä unettomuus rankan työviikon takia. Puhumattakaan flunssasta joka koittaa ottaa otteen minusta heti kun vain annan sille mahdollisuuden. Olin todella uupunut ja itkin epätoivoisena hetken, kunnes sain itseni taas kasaan. Prkl minähän en luovuta!! Jatkoin treenin kokonaan loppuun  muutamalla extra 2min tauolla tein niin hyvin kun pystyin ja niin nopeasti kun pystyin. Ja selvisin! Vitsit mikä voittajafiilis tuli!

Olen hieman miettinyt, että teen nyt niin useasti kun vain pystyn tuon kalenterin mukaan.. Joka päivä en voi luvata, sillä työ+koulu+rakkahat koirani syö ison osan energiastani. Olen kuitenkin ajatellut, että yksikään treeni mitä jaksan tehdä ei ole turha! Vielä en kehtaa laittaa before kuvia, kun ei ole after kuviakaan. Toivottavsti jaksan pysyä motivoituneena ja pääsen ne julkaisemaan.

Kädet ja polvet mustelmilla voin sanoa:

"You don't walk away from a challenge, you RUN to it!"

Sisarkateutta

Vitsit kuinka naurettiin, kun Namilla iski aivan järjetön sisarkateus. Meillä on pieni ruskea kissanpeti, jossa kukaan ei oikeastaan ole ikinä nukkunut. Kuten tiedetään, jos ostat kissallesi pedin, niin se nukkuu mielummin pussissa/laatikossa jossa pedin toit "U can't tell me what to do!". Kuitenkin, tämä pieni peti ei ole kelvannut kissoille, joten ajattelin että Lili mahtuu siihen mukavasti ja niin mahtuikin. Tosin heti kun Lili oli ottanut pedin omakseen, niin arvatkaas miten kävi. Tässä kuva.. Vitsit että naurettiin kun nähtiin se kykkimässä tossa pedissä ja nykyään tosin niillä on kauhee kisa, että kunmpi siinä pedissä saa nukuttua. Hohhoh noita tyttöjä. Mut eiks se just niin mee et siskolla on aina kaikki paremmat tavarat, kyllä itsekkin muistan sen kuinka lapsena sisko sai joululahjaksi olevinaan nätimmän barbin kun minä :D

Ollaan käyty peuhaamassa tuossa talon viereisellä nurmikolla useasti koirien kanssa. Lili pysyy lähellä vapaana ja Nami hihnassa. Ja Nami hihnassa siksi, että jos sen päästää vapaaksi niin se lähtee jänisten perään.. Joka kerta.. Pikkunen jaksaa tosi hyvin ja saa hepuleita, kun pääsee kirmaamaan aukealle nurmikentälle. Noh tänään oltiin taas leikkimässä tuolla nurmella (video linkki alhaalla) ja sielä oltiin ihan rauhassa, minding my own business, kunnes yhtäkkiä Nami ja Lili jäykistyy ja katsoo tiukasti minun taakseni. Säikähdin ihan sikana, sillä sinne n. 5m päähän taakseni oli hiipinyt kyttäämään joku mies yorkshirenterrierinsä kanssa. Siinä se vain toljotti flexi pitkänä ja antoi koiransa vaania meitä, eikä sanonut sanaakaan. Ja taas kerran WTF! Minulla on pieni pentu ja leikimme aukealla nurmikentällä ja sinä sitten ajattelit hiipiä hiljaa meidän taakse koirasi kanssa ja antaa terrierisi vaania touhua.. Ihan muutama huokaus tässä pääsee. Otin sitten nopeasti Lilin kiinni ja lähdimme pois ja siinä he sitten vaanivat about 10min paikallaan, kun me lähdimme kiertämään ulos nurmikentältä. Kumpikos siinä nyt ulkoiluttaa, ihminen vai koira? Koira juoksee ja vaanii flexi pitkänä ja ihminen seuraa ja tottelee perässä. Ja sekin olisi ok, jos lähestyt ja sanot "Hei, voitaisiinko tulla moikkaamaan?". En ymmärrä tätä kaikkien moikkaamista, mutta sellasta jotkut vaan tekee. Mutta on se silti kohteliaampaa puhua ja kysyä, kun hiipiä selän taakse kyttäämään. Koiran omistaminen on vaikeaa :D

http://www.youtube.com/watch?v=kThrpkyzsVM, Lili hepuloi kentällä ja Nami nuuskii jänisten perään.

No mutta muuten syksy on kaunista aikaa ja koirien kanssa on kiva lenkkeillä ja peuhata lehtien seassa.